Intia: Bollywoodia ja paskatautia

Musiikki: Amorphis: Silent Waters; Björk: Post
Sijanti: New Delhi, Intia

Laskeuduin Mumbain (13 000 000) lentokentälle pennittömänä. Viimeiset rialini olin käyttänyt Teheranissa lentoa odottaessani teehen ja pullaan. Kiitos pankkilaitoksen ja modernin tietotekniikan Suomessa pankkitililläni olevat rahat siirtyivät kuitenkin kätevästi taskuuni ja olin pian taas rahoissani.

Ensimmäiset asiat mitkä kiinnittivät huomioni lentokentältä ulos astuessani olivat kostea kuumuus, jatkuvasti tööttäävät autot ja hajujen kirjo. Aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 30 astetta, mutta kosteus oli se joka tuntui eniten. Viisi minuuttia ulkona riitti siihen että olo oli yltäpäätä nihkeä. Jos Iranissa luulin autojen tööttäävän paljon, ei se ollut mitään verrattuna täkäläiseen melusaasteeseen. Paikalliset kuskit saattavat pitää tööttiä pohjassa viisikin sekuntia esimerkiksi risteystä ylitettäessä. Koska monilta autoilta – etenkin takseilta – puuttuvat peilit, uskoisin että tööttiä käytetään enimmäkseen yksinkertaisesti olemassaolonsa ilmoittamiseen. Saapumistani edeltävänä päivänä oli Mumbaissa ollut ”No Horn Day” – jota paikallisissa lehdissä oltiin seuraavana päivänä kommentoitu mm. fraasilla ”musiikkia korvilleni” – jonka olisin mielelläni halunnut kokea. Asia johon minun on ollut vaikeinta tottua ovat kuitenkin täällä vallitsevat hajut. Ulosteiden, hajusteiden, pakokaasujen ja etenkin mausteiden muodostama hajujen koktaili on enimmäkseen varsin kuvottava.

Noin kuusi tuntia Intiaan saapumiseni jälkeen eräs nuori mies pysäytti minut kadulla ja kysyi haluaisinko toimia avustajana Bollywood elokuvassa. Koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, suostuin. Elokuva oli nimeltä Karzzz ja tyylisuuntana romanttinen toiminta-komedia (niin kuin suurin osa Bollywood-elokuvista). He tarvitsivat noin 30 ulkomaalaista luomaan elämää lauantai-iltana Cape Townin baarialueella tapahtuvaan kohtaukseen. Enimmäkseen kävelimme paikasta toiseen ja vaikutimme hilpeiltä, mutta minä pääsin jopa rähinöimään eräässä kohtauksessa ja ajamaan mootoripyörällä toisessa. Kuvaukset kestivät auringonnousuun ja korvaukseksi vaivastamme saimme illallisen, teetä ja 500 rupiaa (noin 8,5€). Karzzzin olisi määrä saapua elokuvateattereihin Intiassa lokakuun paikkeilla. Pitänee katsoa josko sen saisi DVD:llä joskus myöhemmin.

Kahden Mumbaissa vietetyn yön jälkeen otin junan Delhiin jossa oleskeli ystäväni Paavo. Paavo oli ollut Intiassa kolmisen kuukautta ja lentäisi takaisin Suomeen vajaa viikon kuluttua. Suunnilleen samana hetkenä kun saavuin Delhiin, iski Delhi Belly – suomeksi paskatauti. Pääsin juuri ja juuri hotellille kun tavaraa alkoi tulla aikamoisella paineella, onneksi kuitenkin vain yhdestä päästä. Pahin oli ohi muutamassa tunnissa, mutta sitten nousi yhtäkkiä 39 asteen kuume. Suurin osa päivästä meni sängyssä lojuessa, vuorotellen hikoillessa ja palellessa, katossa laiskasti pyörivää tuuletinta tuijottaessa ja kadulta kuuluvaa autojen tööttäystä ja ”Hare, Hare, Hare, Krishna”- matraa kuunnellessa. Seuraavana päivänä kuume oli poissa ja olo jo varsin normaali.

Uudet kuvat alkavat kohdasta http://www.flickr.com/photos/skoll/2407501550/in/set-72157604104516723/