Sijainti: McLeodganj, Intia
Parasta tässä matkassa on se että on aikaa. En voi mitenkään sanoa pitäväni Delhista, joten suunnittelin viettäväni siellä enintään viikon hakeakseni Nepalin viisumin. Viisumin sainkin kahdessa tunnissa, mutta jäin siitä huolimatta kahdeksi viikoksi. Osasyynä jäämiselle oli lievä matkaväsymys – puolentoista kuukauden jatkuvan reissaamisen jälkeen oli hyvä olla yhdessä paikassa missä tiesi miten asiat toimivat, ilman että tarvitsee joka ilta miettiä missä yöpyy ja mistä saa ruokaa. Lupauduin myös auttamaan Paavon Delhiläistä ystävää Barnaleeta hankkimaan tietokoneen, ja tämän operaation kanssa meni pidempään kuin kuvittelin.
Delhi on kaupunkina monipuolinen. New Delhin rautatieaseman lähellä sijaitsee Paharganjin bazaari-alue, jolla on monia halpoja hotelleja ja jossa suurin osa reppumatkaajista majoittuu. Täällä joka toinen vastaantulija on valkoihoinen ja koko alue on täynnä myyntikojuja ja kaupustelijoita. Noin viiden metrin välein joku koittaa saada huomiosi huutelemalla ”Hello Mister! Excuse me! Cold Water! Cigarettes! Fruits!” Harva ohikulkija pysähtyy edes katsomaan tarjontaa, mutta silti nämä kaupustelijat sinnikkästi huutelevat jokaiselle turistille. Iltaisin samalla kadulla saa parinkymmenen metrin välein kuulla hiljaisia ”hashish”-kuiskauksia. Old Delhin sokkeloisilla kujilla taas turisteja ei pahemmin näy ja kaupustelijatkin ovat huomattavasti vähemmän agressiivisiä. Täydellisenä vastakohtana näille alueille ovat modernit ostoskeskukset, joita rikkaat nuoret trendikkäine vaatteineen käyttävät hengailupaikkoinaan ja joista voi ostaa melkein mitä tahansa länsimaista tavaraa – lähes länsimaisin hinnoin. Ympäri kaupunkia on ripoteltu historiallisia nähtävyyksiä niin kuin esimerkiksi 
Jama Masjid, Delhin perjantai-moskeija, joka puna-valkoisella värityksellään erosi piristävästi Iranin sinisistä jameh-moskeijoista. Riippumatta siitä missä osassa kaupunkia sattuu olemaan, voi nähdä lehmiä kävelemässä vapaasti ympäriinsä ja aiheuttamassa liikennetukoksia pienemmillä kaduilla.Delhi on hyvin likainen kaupunki. Roskakoreja löytyy enimmäkseen ainoastaan McDonaldsien edestä, joten kaikki roskat heitetään kadulle. Ensimmäisen viikon verran jaksoin kantaa roskani mukanani kunnes löysin roskakorin, mutta luovutin lopulta ja mukauduin paikallisten tavoille. Sekä ihmiset että eläimet ulostavat kaduille. Etenkin lehmien takana kävelemistä kannattaa välttää, koska koskaan ei tiedä milloin niille tulee hätä.
Yleisin käyttämäni kulkuneuvo Delhissä oli auto-rickshaw. (Täällä toimii myös muutama metrolinja, mutta tällä hetkellä metrolla ei pääse vielä läheskään kaikkialle. Tämä tilanne muuttuu luultavasti parin vuoden kuluessa, koska uusia linjoja rakennetaan ahkerasti.) Rickshaw on kolmpipyöräinen kulkuneuvo ja niitä löytyy kahta mallia – motoroituja ja polku-voimin liikkuvia. Vaikka auto-rickshaw’oissa onkin mittarit, suostuvat kuskit käyttämään niitä vain harvoin ja yleensä jokainen reissu alkaa kauhella tinkimisellä. Etenkin turistialueilla ja kalliimpien hotellien edessä rickshaw-kuskit pyytävät koviakin yli-hintoja eivätkä välttämättä suostu edes ottamaan tarjoamaasi keikkaa ns. oikeaan hintaan koska tietävät saavansa pian toisen turistin joka on valmis maksamaan hieman enemmän. Hinnat sinänsä eivät ole suuria. 10 kilometrin matka mittarin mukaan maksaa noin euron ja ilman mittariakaan tuskin joutuu maksamaan kahta euroa enempää. Minulle tinkimisessä kyse oli periaatteesta – en sulata sitä että minua kusetetaan vain siitä syystä että mulla on varaa maksaa enemmän. Yli-hinnan maksamiseltahan ei voi välttyä. Kyse on vain siitä missä menee kipurajasi. Muutamankin kerran kävelin pois koska hinta oli 10 rupiaa, 0,16 euroa liian korkea. Toisaalta sainpa kerran kuskikseni kaverin joka hinnan tinkimisen jälkeen yht’äkkiä kysyi että sopiiko jos maksan mittarin mukaan. Sopihan se minulla koska mittari-hinta on aina halvempi. Turisti-alueilta otetut rickshaw-kuskit usein myös ehdottavat pysähdyksiä kalliisiin turisti-kauppoihin. He saavat jokusen rupian jokaisesta tuomastaan turistista ja tarjoavat mahdollisesti alennusta matka-hintaan jos suostuu tähän. Ihan vaan kokemuksen vuoksi suosittelen ainakin kerran pistäytymään yhdessä tällaisista kaupoista. Ostaa niistä ei kuitenkaan kannata mitään koska hinnat ovat merkittävästi korkeampia kuin muualla.Mainitsin jo aikasemmin jatkuvasta tööttäyksestä liikenteessä. Tööttiä tosiaan käytetään ilmoittamaan olemassaolostaan. Pimeän tultua töötin käyttö vähenee merkittävästi ja kuskit rupeavat vilkuttamaan pitkiä valoja. Päivisin kuitenkin kaupungilla kävely voi olla hyvin hermoja raastavaa. Ymmärrän nyt hyvin miksi Intiaa pidetään maailman henkisyyden kehtona – vaatii huomattavat määrät itsehillintää ja kärsivällisyyttä pysyäkseen rauhallisena.
Lämpötila Delhissä alkaa tähän vuodenaikaan olla jo aika sietämätön. Päivisin elohopeamittari ylittää usein 40 astetta eikä se öisinkään mene alle 25 asteen.
Uudet kuvat alkavat tästä.
1 kommentti:
Hienoja kuvia!
Lähetä kommentti