Musiikki: Kate Bush: Aerial; Kukerpillid: Eesti Kullafond
Matkani maailmalle ei alkanut aivan odotetuissa merkeissä. Onnistuttuani kotona olemaan jo vuosia sairastumatta, sain heti Tallinnassa kunnon flunssan. Koska tiesin olevani matkalla etelään kohti lämpöä en pitänyt lämpimien vaatteiden mukaan ottamista tärkeänä – etenkin pitäen silmällä millainen talvi (jos sitä edes talveksi voi kutsua) meillä oli ollut. Tallinnassa sitten tuli pariksi päiväksi pakkasta ja onnistuin vilustumaan. Onneksi tauti iski kunnolla vasta kun olin pääsyt jo tätini luokse, jossa sain täyden ylläpidon ja hoivan.
Tallinnassa vietin neljä päivää. Tapasin sukulaisia ja ystäviä ja kävin katsomassa kotiseutuani jossa olin asunut 14 ensimmäistä vuotta elämästäni. En ollut nähnyt kotikatuani enkä kouluani yli kymmeneen vuoteen. Kaikki tuntui jääneen kovin pieneksi. Koulun vieressä ollut muurinpätkä jolla harrastimme lapsina seinäkiipeilyä nousi hädin tuskin rintaani asti ja lastentarhan kastanjapuu, jonka alimmalle oksalle pääseminen oli saavutus itsessään, oli kutistunut vuosien saatossa. Mutta ensimmäisen lastentarhani selittämätöntä kauhua herättänyt ulko-ovi, josta kuljin reilu vuoden ikäisenä joka arki-aamu ja jonka näkeminen vielä myöhemminkin aiheutti painajaisia, sai edelleen kylmänväreet kulkemaan selkääni pitkin.
Olin tullut Tallinnaan erään ystävättäreni kanssa joka oli tullut saattamaan mut matkalle. Toisena iltana Tallinnassa – joka oli sattumoisin ystävänpäivä – kuljimme kaupungilla ja keskustelimme parhaillaan ajatuksesta ”Executing random acts of kindness” elämänfilosofiana kun kaksi nuorta tyttöä pysäytti meidät ja kysyi haluaisimmeko mennä katsomaan balettia. Näytös alkaisi 5 min kuluttua Estonia-teatterissa, joka oli meistä 3 min kävelymatkan päässä, ja saisimme liput ilmaiseksi. Päätimme ottaa tarjouksen vastaan. Kyseessä oli itse asiassa kaksi lyhyttä noin kolmen vartin pituista esitystä – ”Hamlet” ja ”Ihmissusi”. Pienenä yllätyksenä meille molemmille tuli se, että kyseessä oli modernia balettia. Minulle kokemus oli mielenkiintoinen lähinnä kuriositeettinä – tulipa lopultakin omakohtaisesti koettua palanen modernia taidetta jonka olemassaolosta olin sinänsä tietoinen, mutta jonka kokemisen olin onnistunut välttämään tähän asti. Tämän kokemuksen jälkeen voin taas kerran todeta arvostani enemmän ns. klassista taidetta. Seuralaiseni vaikutti kuitenkin nauttineen esityksestä.
Virossa ollessani tulin keskustelleeksi useamman henkilön kanssa paikallisesta tulostasosta – tai enemmänkin eroista tulotasoissa. Eläkeläisten kuukausiansiot jäävät usein alle 5000 kruunun (alle 330€) kun taas esimerkiksi kaupunginjohtajat tienaavat yli 50000 kruunua (yli 3300€) kuukaudessa. Kaupunginjohtajien palkoista on virolaisessa mediassakin ollut paljon puhetta viimeaikoina ja muutama kaupunginjohtaja on jopa julkisesti pahoitellu korkeaa palkkaansa mutta todennut olevansa asian suhteen voimaton koska heidän palkkansa on lakisääteisesti neljä kertaa Viron keskipalkka. Suuria eroja on myös ns. tavallisten palkansaajien tuloissa. Julkisella sektorilla nuoren työntekijän palkka saattaa olla esim 6000 – 9000 kruunua (400 - 600 €) kuukaudessa kun yksityisellä sektorilla, menestyvällä alalla, ammattilainen voi tienata jopa 40000 kruunua (2700€) kuukaudessa.
Tallinnasta jatkoin siis tätini luokse joka asuu Pärnun lähistöllä ja jossa lääkitsin itseni matkakuntoon. Totta puhuakseni lievä nuha ja yskä vaivavat edelleen, mutta muutaman lepopäivän jälkeen maa alkoi polttaa jalkojen alla ja halusin päästä tien päälle. Kävin vielä Tarossa serkkuni luona ja jatkoin lopulta kohti etelää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti