perjantai 30. tammikuuta 2009

Thaimaa: Osa 2

Musiikki: Queen + Paul Rogers: The Cosmos Rocks; Babylon Whores: King Fear; Rotting Christ: Sanctus Diavolos
Sijainti: Helsinki, Suomi

Kambodzasta palattuamme päätimme poiketa Pattayan kautta ennen Bangkokiin jatkamista. Olin lukenut Pattayan olevan Thaimaan seksi-paratiisi, enkä odottanutkaan sen olevan kovin viihtyisä paikka, mutta halusin nähdä sen omin silmin. Saavuimme sinne illalla pitkän bussimatkan päätteeksi ja jatkoimme eteenpäin heti seuraavana aamuna. Pitkään siis emme siellä siis aikaa viettäneet, mutta eipä ollut tarvettakaan. Pattayan olemuksen kiteyttää hyvin suositun T-paidan slogani ”Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya.” Illalliselle mennessämme ei voinut viittä metriä kävellä ilman että joku tyttö tai lady-boy yrittäisi saada huomiosi. Pattayan kuuluisa Walking Street, joka on siis täynnä enimmäkseen vain go-go-baareja, on iltasella ihan näkemisen arvoinen paikka. Kaikkialla vilkkuu neon-kylttejä ja yli puolet vastaantulijoista on vanhempia länsimaalaisia miehiä kävelemässä käsi kädessä nuoren thaimaalaisen tytön kanssa. Halusin – ihan vaan kulttuurimielessä – käydä jossain go-go-baarissa katsomassa Thaimaan kuuluisan ping-pong-esityksen, mutta Mark oli edeltävästä päivästä sen verran väsynyt että palasi illallisen jälkeen suoraan hotellille, eikä sitten huvittanut yksin mennä.

Seuraavana aamuna jatkoimme siis Bangkokiin. Ensimmäisellä kerralla Thaimaan pääkaupungista saamani vaikutelma ei toistunut kun palasimme sinne. Kaupungin yllä vallitsi harmaa pilvimäinen kerros ja hengitettäessä ilma tuntui raskaalta. Suurkaupungiksi Bangkok on silti varsin viehättävä. Kaupungin arkkitehtuuri on todella kaunista ja – kuten jo aikaisemmin kirjoitin – esimerkiksi Intian kaupunkeihin verrattuna siitä löytyy paljon vihreyttä. Kaupungin ehkä tärkein nähtävyys on Kuninkaallisen palatsin ja Smaragdibuddhan temppelin muodostama kompleksi. Tämän lisäksi Bangkokista löytyy kymmeniä eri kokoisia ja näköisiä temppeleitä, joita kiertäessä menee leppoisasti pari päivää.

Yövyimme kummallakin kerralla Bangkokin legendaarisella Khao San Roadilla, tai tarkemmin sanottuna eräällä pienemmällä kadulla sen lähistöllä. Khao San Road tuntuu jakavan mielipiteet – moni rakastaa sen kaoottista anything-goes –tunnelmaa, toiset taas eivät suostu mistään hinnasta astumaankaan koko kadulle. Rakastaa tai vihaa sitä, Khao San Road on paikka joka pitää vähintään kerran nähdä ja kokea. Se on ylituristisoitunut ja kasvanut ilmiöksi itsessään. Missä muualla voit nähdä 100 metrin säteellä toisistaan mm. 24h tatuointiliikkeen, kioskin jossa tehdään tilauksesta väärennettyjä länsimaisia henkilöllisyystodistuksia (niin kuin esimerkiksi opiskelija- ja journalistikortteja), ravintoloita jotka mainostavat itseään sillä että eivät tarkista asiakkaidensa ikää, puku-ompelimoita, paikallisia haalimassa asiakkaita ”ping-pong”-näytöksiin, kaikenlaisia T-paita- ja krääsä-kojuja, ja elefantin kävelemässä keskellä katua keskiyöllä. Itse koin Khao San Roadin kiehtovana paikkana, vaikka kovinkaan pitkään siellä en luultavasti viihtyisi. Pieninä annoksina kokisin sen kuitenkin toistekin.

Ennen paluutamme Suomeen kävimme Markin kanssa myös täydenkuun juhlistaan (Fullmoon Party) tunnetulla Koh Pha Nganin-saarella viettämässä joulua. Vaikka ei ollutkaan täysikuu, oletin että täällä olisi silti ollut kunnon juhlat joulu-aattona, mutta meno oli varsin laimeata ja sukupuolijakauma hyvin miesvoittoista. Edelleen Kambodzan rannoista väsyneenä vetäydyin joulu-aattona jo ennen puolta yötä hotellille. Mark sentään piti yllä suvun kunniaa hankkimalla pari näyttävää palovammaa temppuillessaan tulella muutaman ”ämpärin” jälkeen.

Reissun viimeiset kuvat alkavat tästä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taman blogin itse vaihdoin trans-siperian reitin, turkin iranin pakistanin kautta kulkevaksi ja oli onnistunut paatos. Erityisesti iran, mahtava maa.