Iran: Tabrizista Kaspianmerelle

Musiikki: Rotting Christ: Genesis; Iced Earth: The Glorious Burden; Enslaved: Frost
Sijainti: Esfahan, Iran

Tabriz on vanha kaupunki. Ensimmäinen maininta siitä historiankirjoissa on vuodelta 714 eaa. Tästä melkein kolmentuhannen vuoden pituisesta historiasta ei valitettavasti katukuvassa näy paljoakaan. Tabriz on kasvanut yli rajojensa – 1,5 miljoonaa asukasta täällä on liikaa. Suunnittelimme alunperin viettävämme täällä kaksi yötä levätäksemme yli kolme vuorokautta kestäneestä junamatkasta, mutta melu ja ilmansaasteet saivat
mielemme nopeasti muuttumaan ja poistuimme jo ensimmäisen yön jälkeen joten en kerennyt kaupunkia paljoa nähdä. Ainoana merkittävänä nähtävyytenä mainittakoon Tabrizin basaari joka on Iranin suurin ja melkein kaksi kertaa isompi kuin Istanbulin Grand Bazaar. Sen katetuilla kaduilla on mittaa yhteensä 35 km ja kauppoja siinä on noin 7000, joten uskokaa kun sanon että sinne on helppo eksyä. Illalla kävimme Katon kanssa El Golin puistossa kävelyllä. Vaikka sää oli viileä, oli siellä yllättävän paljon paikallisia perheitä. Puistosta palattuamme lähdimme etsimään ruokaa. Koska oli jonkun profeetan kuoleman vuosipäivä oli suuri osa ravintoloista suljettu joten päädyimme syömään hampurilaiset.



Sunnuntaina kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme katsomaan Kandovanin kylää jossa ihmiset asuvat vuoren sisään kaivetuissa luola-taloissa. Eräs paikallinen näytti meille ystävällisesti kotiaan – kiveen kaivettu pinta-alaltaan parinkymmenen neliömetrin kokoinen kolo. Kiitokseksi ostimme häneltä pähkiöitä ja hunajaa.

Kandovanista palattuamme hyppäsimme bussiin kohti Ardabilia, josta matkamme jatkui taksilla Sara’eynin kylpyläkylään. Saavuimme Sara’eyniin illalla kello kymmenen maissa. Kuskimme – vaikka ei puhunutkaan sanaakaan englantia – etsi meille ystävällisesti hotellin eikä lähtenyt ennen kuin näki että olimme kirjautuneet sisään ja kaikki oli kunnossa. Hotellimme maksoi yhtä paljon kuin Tabrizissa, mutta tällä kertaa saimme askeettisen vessattoman huoneen sijasta käyttöömme makuuhuoneella, olohuoneella, parvekkeella ja keittonurkkauksella varustetun asunnon.

Sara’eyn on pieni 5000 asukkaan kylpyläkylä joka on rakennettu kuumien lähteiden päälle ja joka on etenkin kesällä varsin suosittu lepokohde iranilaisten parissa. Nyt oli kuitenkin talvi ja koko kylä oli varsin autio. Kylpylöissä – tai ainakin siinä missä me kävimme – oli kyllä jonkin verran paikallisia, mutta tapaamamme turistioppaan Alin mukaan olimme toiset ulkomaalaiset turistit täällä tänä vuonna. Vietimme Sara’eynissa yhden kokonaisen päivän ja lähinnä lepäsimme. Kävimme kylpemässä kuumavesilähteen päälle rakennetussa kylpylässä jonka uima-altaan vesi oli noin 42 asteista. Vaikka miehet ja naiset kylpivät erikseen, alastomuutta ei näkynyt. Kylpylässä oli pienet pukukopit jossa sai vaihdettua uimahousut päälle ja myös suihkut olivat näköeristettyjä. Illalla kokkasimme hotellilla munakasta ja kutsuimme myös Alin syömään kanssamme. Ruuan jälkeen kävimme vielä paikallisessa kahvilassa (jos sitä nyt kahvilaksi kutsua voi, koska kahvia siellä ei myyty, ainostaan teetä) polttamassa vesipiippua ja juomassa teetä.

Kahden hyvin levätyn yön jälkeen jatkoimme kohti Bandare Anzalia. Otimme savarin (Savari on kaupunkien välinen yhteistaksi. Esimerkiksi 30 km matka Sara’eynista Ardabiliin maksoi 0,50€ henkilöltä.) Ardabiliin ja sieltä bussin Puntaan josta jatkoimme taksilla Bandare Anzaliin. Bussimatka toi meidät alas vuorilta Kaspianmeren rannikolle minkä myötä luoto muuttui vihreämmäksi ja kauniimmaksi. Bandare Anzaliin saavuimme illalla kahdeksan maissa. Kirjautuimme sisään hotelliin ja lähdimme etsimään ruokaa. Kaupunki oli täynnä ihmisiä ja kaikki kaupat olivat auki iltamyöhään – käsitykseni mukaan tämä johtui lähestyvästä Iranilaisesta uudesta vuodesta. Pitkän tarpomisen jälkeen pysähdyimme erääseen katukeittiöön syömään kanavaraat leivän kera. Seuratessani kyseisen paikan toimintaa sain käsityksen että paikalliset asiakkaat ostavat raa’at vartaat ja paistavat ne itse grillissä. Meidän ruokamme kuitenkin grillattiin ja tarjoiltiin meille ystävällisesti pyötään. Kahden hengen annos maksoi kaksi euroa.

Hotellimme Bandare Anzalissa ei ollut aivan yhtä laadukas kuin Sara’eynissa. Minun sangyssäni jouset puskivat lakanan läpi ja kahden päivän aikana saimme kaksi kertaa vessan tukkoon. Myös yksi yksinäinen torakka vaelteli pitkin huonettamme. Suurimman osan Anzalissa viettämästämme päivästä lepäsin, kirjoitin blogiani ja taistelin nettiyhteyden kanssa. Nettikahvilat täällä eivät ole kummoisia – koko paikka saattaa olla yhden ISDN-linjan takana. Illallisen jälkeen hotellille palattuamme kuului hetkeä myöhemmin ovelta koputus. Avasin oven jonka takana hotellin henkilökuntaan kuuluva nuori poika viittoili jotain ja toisti paria fraasia yrittäen selittää asiaansa ja selvästi turhautuen hetki hetkeltä kun en ymmärtänyt. Lopulta laitoin kengät jalkaan ja lähdin ulos hänen mukaansa. Hotellin vastaanotossa asia selvisikin heti – paikallinen poliisi halusi jututella meitä. Palasimme neljän poliisin kanssa hotellihuoneeseemme. Poliiseilla oli passimme (olimme jättäneet ne aikasemmin hotellin vastaanottoon) joita he tutkivat hyvin keskittyneesti. Kamerani lojui sängyllä, joten poliisit halusivat nähdä ottamiani kuvia. Sen jälkeen kysyivät olinko ladannut kuviani tietokoneelleni joka sekin oli näkyvissä. Vastasin myöntävästi, mutta niitä kuvia eivät he jostain syystä halunnet nähdä, kysyivät vaan jotain ”film”istä. Kun sanoin että ei ole mitään filmiä poliisit lopulta lähtivät. Koko tilanne oli hyvin omituinen koska meillä ei ollut harmainta aavistustakaan mitä he halusivat eivätkä he paljoa selittäneet. Muuten poliisit käyttäytyivät kutenkin kohteliaasti eivätkä missään vaiheessa uhkailleet meitä. Lähtiessään he uskoakseni jopa pahoittelivat aiheuttamaansa häiriötä. Päätellen siitä, että olimme olleet melkein koko päivän ulkona ja poliisit saapuivat 5 min hotellille paluumme jälkeen, halusivat he kuitenkin jututella nimenomaan meitä. 100 000 asukkaan Anzalissa ei paljoa ulkomaisia turisteja käy, joten on mahdollista että he pelkästään tästä syystä halusivat tarkistaa mistä on kyse.

Olemme viime päivinä Katon kanssa suunnitelleet hieman loppuosaa Iraninmatkastamme. Muuten meillä ei olisi hätää, mutta 21.3. pidettävä iranilainen uusi vuosi voi useiden lähteiden mukaan tehdä bussilippujen ja majoituksen saamisesta huomattavati haastavampaa, koska paikalliset ovat lomalla ja reissaavat. Toisten lähteiden mukaan majapaikan löytää kuitenkin vähintäänkin traveller-ghettoista, joten päätimme pysyä Iranissa uuden vuoden yli. Teheranin jätimme väliin mutta Esvahan, Shiraz, Yasd ja Persian-lahti olisi tarkoitus nähdä vielä ennen kuin suuntaamme kohti Zahedania josta toivon saavani Pakistanin viisumin.

Ja uusia kuvia taas Flickrissa. Linkki vasemmalla.