Istanbul

Musiikki: Savatage: The Wake of Magellan; Kingston Wall: II; The Gossip: Standing in the way of Control
Sijainti: Istanbul, Turkki

Matkani Bukarestista jatkui 20 tuntia kestäneellä junamatkalla Istanbuliin. Juna oli varsin tyhjä – näin itseni lisäksi vain 5 muuta matkustajaa joten sain yksin käyttööni kuuden hengen makuuosaston. Romanian ja Bulgarian rajamuodollisuudet menivät jouhevasti - rajalla juna pysähtyi noin puoleksi tunniksi, rajavartiat tulivat junaan ja tarkastivat matkustajien passit. Kello kahden maissa yöllä saavuimme Turkin rajalle. En ollut hankkinut viisumia etukäteen, mutta saisin sen rajalta. Ensimmäistä kertaa rajaa ylitettäessä piti poistua junasta. Ne meistä jotka tarvitsivat viisumia hakivat sellaisen viisumiluukulta. Kyseessä oli puhdas muodollisuus – edes mitään lomaketta ei tarvinnut täyttää – maksoit 10€ ja sait tarran passiin. Seuraavaksi siirryttiin passintarkastusjonoon, jossa viisumi tarkastettiin ja passi leimattiin. Leiman kun oli saanut pääsi takaisin junaan jossa ennen lähtöä vielä rajavartija kävi tarkistamassa että kaikilla oli leimat olemassa. Yhteensä koko operaatio kesti noin kaksi tuntia.

Viisumia jonottaessani tutustuin Kato-nimiseen englantilaiseen sairaanhoitajaan joka oli matkalla samaa reittiä pitkin kuin minäkin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Koska Katon olisi yksinäisenä naisena ehkä hieman haastavaa matkata islamilaisessa Iranissa eikä minullakaan ollut mitään seuraa vastaan, päätimme lyhyen tutustumisen jälkeen yhdistää voimamme ainakin osaksi matkaa.

Lauantai-aamuna kello yhdeksältä saavuimme Istanbuliin. Nautimme kevyen aamiaisen jonka jälkeen Kato lähti tapaamaan paikallisia sukulaisiaan ja minä lähdin etsimään hostellia. Istanbul (aikasemmilta nimiltään Byzantion ja Konstantinopoli) on kiehtova kaupunki – värikäs ja hyvin eloisa. Toisaalta suuri osa tästä eloisuudesta ja väristä tulee turisteista joilla kaupunki itseään ruokkii – Istanbul imee niistä elämää kuin vampyyri. Vaikka maaliskuun alku tuskin on vielä mitään turismin huippuaikaa, oli kaupungin keskusta pullollaan ulkomaalaisia ja tavaralleen ostajia etsiviä kauppiaita. Pahimmillaan parin metrin välein joku paikallinen kaupustelija mainosti murteellisellä englannilla tuotteitaan ja yrittivät tehdä tuttavuutta. Agressiivisimmat tulivat sanomaan käsipäivää ja kyselemään matkaajan kotimaasta eivätkä olisi millään halunneet päästää jatkamaan kävelyä. Aluksi hymyilin kaikille jotka tulivat jotain kaupittelemaan ja kieltäydyin kauniisti, mutta hyvin nopeasti päätin että on helpompaa vain tuijotaa tylysti eteenpäin ja olla reagoimatta mitenkään. Tiesittekö muuten, että Istanbul on ainoa kaupunki maailmassa joka sijaitsee kahdella maanosalla – Euroopassa ja Aasiassa? Minä en tiennyt, mutta Wikipediasta luin.

Kaupittelijoiden lisäksi täällä saa varoa myös kaiken maailman huijareita. Kaupungilla käppäillessäni eräs nuori mies pysäytti mut yhtäkkiä ja rupesi juttelemaan ystävällisesti. Ensin kaveri kyseli matkastani, mistä olen tulossa ja minne menossa, ja mitä pidän Istanbulista ja Turkista. Tämän jälkeen sain kuulla muutamasta lähistöllä olevasta nähtävyydesta ja Istanbulista yleisesti. Uusi ystäväni myös kehui vuolaasti turkkilaista vieraanvaraisuutta ja lopulta ehdotti että nauttisimme kupposet teetä yhdessä sen tutun kahvilassa. Jos olisin saanut vastaavanlaisen tarjouksen jossain pikkukylässä jossa turisteja ei ihan joka päivä nähdä, olisin hyväksynyt sen ajattelematta kahdesti, mutta tällä kertaa kieltäydyin. Kaveri ei millään meinannut päästää jatkamaan joten loppujen lopuksi yksinkertaisesti käänsin selkäni ja kävelin pois. Olisinko tullut huijatuksi, en tiedä, mutta ystäväni joka vuosi sitten kävi Istanbulissa ja sai samanlaisen ”ystävän” kadulta päätyi maksamaan 100€ vesilasista.

En minäkään kuitenkaan ihan ”ehjin nahoin” Istanbulista päässyt. Sunnuntaiaamuna kun olin matkalla tapaamaan Katoa aamiaiselle, ohitseni käveli kengänkiillottaja jolta putosi harja. Nostin ja palautin sen jonka jälkeen kaveri halusi välttämättä kiillottaa kenkäni. Koitin luonnollisesti kieltäytyä, mutta kokemattomana turistina epäonnistuin surkeasti. Kiillotuksen aikana juttelimme mukavia Suomesta ja kengänkiillottajan ammatista Istanbulissa. Kaveri osasi myös pari sanaa suomea ja vaikutti kaikin puolin mukavalta. Työnsä päätteeksi kiillottaja rupesi pyytämään rahaa. Hiluja minulla ei ollut joten kaivoin lompakosta 5 liiran (noin 3€) setelin. Kaveri näki siellä myös muita seteleitä ja pyysi 20 liiraa. Ihmettelin asiaa suuresti, mutta kaveri sanoi jotain ”change” josta päättelin että se halusi vaihtaa rahaansa isompaa. Ensimmäisen kaksikymppisen saatuaan se rupesi pyytämään toista. Pyysin että se näyttäisi mitä se antaa mulle vastaan, mutta kaveri totesti että ”you don’t understand” ja intti toisen setelin perään. Asiasta hämmentyneenä annoin sille vielä toisenkin kaksikymppisen jonka jälkeen se rupesi vaatimaan 50 liiran seteliä. Tässä vaiheessa kysyin taas että mitä hittoa se oikein meinaa, johon sain vastauksen että kiillotus maksoi 80 liiraa (noin 50€) yhteensä. Olin aika ällikällä lyöty. Saatuani kasattua itseni, totesin että voin maksaa 5 liiraa, mutten yhtään enempää ja tempaisin takaisin sen sormien välissä olleen 20 liiran setelin. Toinen seteli oli jo ehtinyt häipyä kaverin taskuun. Olin edelleen hämmentynyt ja tiesin olevani myöhässä tapaamisesta Katon kanssa, enkä halunnut ruveta tappelemaan, joten päätin vain kävellä pois ja jättää sille ne 20 liiraa jotka se oli jo saanut. Näin jälkikäteen ajateltuna 12 € ei ollut paha hinta johdannosta huijaamisen maailmaan. Jatkossa osaan olla varovaisempi.

Takaisin lauantaihin. Jätettyäni reppuni hostellille lähdin käppäilemään kaupungille. Hortoiltuani jonkin aikaa päädyin Grand Bazaarille. Grand Bazaar on katettu basaari ja nimensä mukaisesti iso. Aivan mielettömän iso. Sen labyrinttimäisillä kaduilla on tuhansia kauppoja ja siinä käy päivittäin arviolta 300.000 vierasta – yli puolet Helsingin asukasluvusta! Sen lisäksi että itse basaari on valtava, on sitä ympäröivät kadut myös kaikki kaupustelijoiden valtaamia. Koko alue on kooltaan – mitäköhän nyt valehtelisin – usean neliökilometrin kokoinen ja väkeä ja vilinää on kuin Stockalla hullujen päivien aikaan. Naisille voisi kuvitella basaarin olevan sekä taivas että helvetti – toisaalta täältä löytyy aivan kaikkea aivan kaikissa väreissä, mutta toisalta on aivan mahdotonta ostaa täältä kaikkea haluamaansa.

Grand Bazaarin hulluuden jälkeen kävin rentoutumassa turkkilaisessa kylvyssä ja hieronnassa. Koska aikasempaa kokemusta minulla ei asiata ollut, ohjattiin mut riisuutumisen jälkeen pyyhe lantiolla kylpytilaan ja pyydettiin makamaan lämmitetylle marmoritasolla jossa rentouduin hetken ennen kylvyn alkamista. Ilman lämpötila ei ollut mitenkään kovin korkea – ehkä noin 40 astetta, mutta kivinen alustani lämmitti mukavasti. Hetken kuluttua sisään astui iso, karvainen puoli-alaston mies joka rupesi kylpemään ja samalla hieromaan minua. Kylpijäni peitti mut saippualla ja vaahdolla ja rupesi ruhjomaan lihaksiani. Välillä rutistettiin selkärankaa ja muita niveliä. Käsittelun jälkeen jäin vielä vartiksi lepäämään jonka jälkeen lähdin viilentymään kuuman omena-teen seurassa. Rentouttava ja rauhoittava kokemus kaikenkaikkiaan.

Tullessani kylvystä aurinko oli jo laskenut. Päätin palkita itseni raskaan päivän jälkeen vesipiipulla ja oluella. Istuin ulkona terassilla, pössyttelin omenaa ja nautin huurteisestani. Ilman lämpötila oli noin 10 astetta eikä aurinkokaan enää lämmittänyt, mutta – perkele – on sitä Suomessa istuttu kylmemmälläkin säällä terassilla. Pientä vilua lukuun ottamatta oli mitä mahtavin fiilis.

Sunnuntaina – ylempänä kertomani kiillotus-selkkauken jälkeen – menimme Katon kanssa kiertelemään kaupunkia ja katsomaan nähtävyyksiä. Hagia Sofia on yksi helvetin iso talo. Ja Sulttaani Ahmedin Sininen Moskeija on toinen helvetin iso talo. Islamilaisen taiteen museossa – jonne Kato halusi mennä – taas oli paljon vanhoja esineitä. Illalla kävimme Katon Istanbulissa asuvan serkun Lewisin ja sen turkkilaisen vaimon Özgayn luona syömässä.

Nyt maanantaina istun eräässä mukavassa kahvilassa, juon hyvää turkkilaista teetä ja odotan junaa Ankaraan. Katolla oli muita suunnitelmia ja minulla taas asioita hoidettavana Ankarassa, joten lähdin edeltä ja sovimme tapaavamme siellä tiistai-iltana.