Iran: Kohtaamisia 2

Musiikki: Agalloch: Ashes against the grain; David Bowie: The Man Who Sold the World
Sijainti: New Delhi, Intia

Ayoob Karoomi

Tutustuin Ayoob Karoomiin Yazdissa Amir Chakhmaq’in rakennuskompleksin edessä. Olin odottamassa auringonlaskua ottaakseni muutaman valokuvan kun Ayoob tuli tekemään tuttavuutta. Juttelimme pari tuntia ja tapasimme vielä uudestaan pari kertaa. Ayoob on vajaa 30 vuotias englanninkielen opiskelija yliopistolla. Valmistuttuaan hän haluaisi opettaa englantia. Parhaillaan he lukevat koulussa Huckelberry Finnin ja Tom Sawyerin seikkailuita. Ayoob kertoi myös miten hallitus rajoittaa englannin kielen opiskelupaikkoja yliopistolla koska englantia ymmärtävillä nuorilla on paljon paremmat mahdollisuudet seurata maailman tapahtumia Internetin ja satelliittikanavien välityksellä ja ottaa ulkomaisia vaikutteita.

Niin kuin monet muut nuoret Iranissa, Ayoob kertoi ihannoineensa nuorempana Amerikkaa ja Amerikan kulttuuria; elokuvia ja musiikkia. Yhdysvaltojen Iraqin sodan jälkeen hänen mielipiteensä on kuitenkin muuttunut. Vielä sodan alussa hän todella uskoi amerikkalaisten olevan tuomassa Iraqiin demokratiaa ja parempaa tulevaisuutta, mutta sodan ja tappamisen yhä jatkuessa hän on nähnyt miten amerikkalaiset ovat siellä vain omien tarkoitusperiensä perässä. Ayoobilla on syytä olla katkera amerikkalaisille myös henkilökohtaisesti koska hänen paras ystävänsä kuoli Iraqissa. Nykyään, jos mahdollista, hän katsoo mielummin Eurooppalaisia elokuvia, vaikkakin hänen suosikkiartistinsa on edelleen Britney Spears.

Eräs Ayoobin ystävä asuu Suomessa nykyään. Joitakin vuosia sitten 400 salamatkustajaa oli ollut matkalla Australiaan laivalla kun laiva haaksirikkoutui. Ayoobi ystävä oli ollut yksi noin 40:stä hengissä selvinneestä. Australia oli käännyttänyt haaksirikkoutuneet, mutta EU oli ottanut heidät vastaan ja sijoittanut Skandinaviaan.

Keskustelimme myös työllisyydestä. Ayoobin mukaan nuorten tilanne työmarkkinoilla on aika kehno. Suurin osa aloittaa työelämänsä 3 kuukauden työsopimuksilla joita jatketaan sopimuksen päätyttyä. Noin viiden vuoden kuluttua sopimukset päivitetään 6 kuukauden pituisiksi ja vasta 15 vuoden jälkeen saa vakituisen paikan. Lomaa iranilaisilla on 4 viikkoa vuodessa, mutta he eivät välttämättä voi pitää sitä milloin itse haluavat.

Omad

Kävin Persepolisissa matkatoimiston järjestämän ryhmän kanssa. Koska olin ainoa ulkomaalainen meidän ryhmässämme, sain käytännössä privaattioppaan. Oppaani nimi oli Omad hän oli 24 vuotias ja kertoi minulle hieman elämästään. Hänellä oli juuri mennyt poikki tyttöystävänsä kanssa joten keskustelimme enimmäkseen parisuhteista ja avioliitosta. Myös Omadin veli Amir oli eronnut vähän aikaa sitten. Amir ja tyttö olivat olleet hyvin rakastuneita toisiinsa, mutta Amirin vanhemmat eivät olleet hyväksyneet tyttöä, joten hänen piti lopettaa suhde. Kysyessäni miksi vaihemmat eivät olleet pitäneet tytöstä sain vastaukseksi ”It’s the fucking culture. It’s the Iranian fucking culture!” Omadin mukaan tytön pitää tosiaan ensisijaisesti vedota pojan vanhempiin ja hurmata heidät. Avioliitto Iranissa on kallista. Suurin osa nuorista asuu vainhempiensa luona naimisiinmenoon asti. Toisin sanoen siihen asti heidän ei tarvitse maksaa majoituksesta eikä ruuasta. Naimisiin mentäessä nuorten pitää hankkia mm. oma asunto ja auto, mitkä luonnollisesti maksavat.