Sijainti: Pokhara, Nepal
Yhdestä pyhästä kaupungista matkani jatkui toiseen. Haridwar (väkiluku vajaa 250 000), niin kuin Varanasikin, sijaitsee Gangesin varrella, ja Haridwar, niin kuin Varanasikin, on yksi Hindujen pyhimmistä kaupungeista. (Varanasi on muuten joidenkin väittämien mukaan se hindujen pyhin kaupunki, mutta millä tavalla tätä pyhyyttä mitataan on minulle vielä toistaiseksi epäselvää.)
Intiassa reissatessani olen nähnyt jos jonkinlaisia temppeleitä – Haridwarista ja sen ympäristöstä löytyvät kuitenkin tähänastisen matkani mielenkiintoisimmat. Hindu-temppelit Intiassa vaihtelevat kooltaan metrin korkuisista kivikatoksista monikerroksisiin taloihin ja niissä olevat pyhät ikonit pienistä ja koruttomista kiviveistoksista metrien korkuisiin muovipatsaisiin. Haridwarissa voi nähdä koko kirjon. Daksha Mahadevin temppeli noin tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta on vanha ja perinteikäs, Lal Matan temppeli muistuttaa olemukseltaan huvipuistoa, ja Pawan Dhamin temppeli erottuu joukosta peilimosaiikkisisustuksellaan.Temppelissä käyminen tuntuu olevan Intiassa usein perhetapahtuma, jonka yhteydessä nautitaan hengellisyydelle vastapainoksi myös maallisista iloista. Monien isompien temppeleiden lähistöllä on lukematon määrä mitä erilaisimpia myyntikojuja, joista voi ostaa esim. paikallista pikaruokaa, pop cornia, makeisia, koruja ja leluja nukeista leikkirynnäkkökivääreihin. Haridwarin lähistöllä olevaan Chandi Devin temppeliin (niin kuin myös Mansa Devin temppeliin) pääsee kaapelihissillä ja sen edessä aikaa voi tappaa kahden videopelin parissa, joista toinen on uskoakseni vanha Virtua Fighter. Lal Matan muovisen oloisen mutta massiivisen temppelikompleksin edestä löytyy lasten junarata. Itse temppelin läpi kulkee aidoilla ja kylteillä tarkkaan opastettu reitti jonka varrella pitää paikotellen jopa kömpiä noin metrin korkuisissa luolissa. Koko reitin läpi kulkeminen vie noin parikymmentä minuuttia.
Temppeleissä suoritettavat pyhät toimitukset ovat nekin mielenkiintoista seurattavaa: jossain maalataan otsaan kolmas silmä, jossain sidotaan tätä varteen erikseen mukaan otettu nauha pyhään puuhun, jossain antaa pappi pyhää vettä juotavaksi, jossain kilistellään kelloa, jossain uhrataan lähistöllä olevasta myyntikojusta ostettu uhripaketti johon saattaa kuulua esimerkiksi yksi kookospähkinä, kukkia ja riisiä. Ja jokaisella pysähdyksellä lahjoitetaan muutama rupia.
Haridwarin ydinkaupunki on suhteellisen pienelle alueelle pakattu ja sen läpi kävelee vajaassa tunnissa. Täällä on paljon hotelleja ja ravintoloita, mutta Haridwar on selvästi enemmän intialaisten kuin länsimaalaisten turistien suosiossa. Kaupungin vilkkain paikka on Har-ki-Pairi ghat, jota voi tunnelmaltaan verrata ehkä hieman Varanasin pää-ghatiin. Istuin usein täällä, jalat Gangesin viileässä vedessä, ja katselin ihmisiä. Aamuisin ja iltaisin täällä käy satoja ihmisiä peseytymässä ja laskemassa kynttilöillä varustettuja pieniä veneitä uhrauksena Gangesin pyhään virtaan karmaansa puhdistaakseen. Joka ilta auringonlaskun aikaan täällä pidetään ganga aarti-rituaali johon osallistuu tuhansia ihmisiä.Olin kuullut Rishikeshin kaupungin (väkiluku vajaa 100 000) olevan reppumatkaajien suosiossa, ja koska se sijaitsi vain tunnin bussimatkan päässä Hariwarista, tein myös päivämatkan sinne. Laittaisin Rishikeshin samaan luokkaan Dharamsalan, Manalin ja ehkä myös Lehin kanssa. Päinvastoin kuin esimerkiksi Haridwarista, täältä löytyy taas ravintoloita, joista saa kaikkia reppumatkaajien suosikkeja sizzlereista banaani-lettuihin. Maantieteellisesti Rishikesh sijaitsee Himalayan juurilla, mutta sää täällä on edelleen kuuma. Kaupungin läpi kulkee Ganges jakaen sen kahtia ja ympärillä olevat vuoret tekevät maisemista vaihtelevia.
Mitään erityistä nähtävää Rishikeshissä ei ole, mutta harrastamismahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Koko kaupunki on täynnä ashrameita, meditointikeskuksia ja joogakouluja. Samanhenkistä seuraa etsiville Rishikesh voi olla myös oiva paikka chillailuun. Ravintoloissa saa usein kuulla ihmisten keskustelevan meditaatiosta ja minäkin päädyin aamiaisella jakamaan mielipiteitäni itämaisesta filosofiasta kun seuraani liittäytyi nuori amerikkalainen Zach, joka opettaa englantia lapsille eräässä lähistöllä olevassa kylässä. Maallisemmasta menosta kiinnostuneet taas voivat harrastaa täällä esimerkiksi koskenlaskua ja retkeilyä.Intialaiseen ruokaan vielä palatakseni, kiitokset anonyymille vinkeistä. Olen nyt poistunut Intiasta, mutta palaan tänne luultavasti tammikuussa, jolloin pitää kokeilla suosittelemiasi ruokia. Ja kyllähän kalliimmissa ravintoloissa tarjottavat kanat ja paneerit (paneer, eli intialainen juusto, on tosin itsessään mielestäni varsin mautonta ja toimii parhaimmillaankin vain välttävänä lihan korvikkeena) erilaisilla kastikkeilla ovat yleensä ihan syötäviä. Mutta se kansanomaisempi ruoka, eli dalit ja curry-vihannekset ja sensellaiset, ei sovi minun makuhermojeni kanssa ollenkaan yhteen.
Uudet kuvat alkavat tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti