Iran: Ensivaikutelma

Musiikki: Kate Bush: Aerial, Rotting Christ: Theogonia, Manowar: The Triumph of Steel
Sijainti: Bandare Anzali, Iran

Lauantaiaamuna heräsin äkilliseen huutoon ”Tabriz! We are in Tabriz!” Pukeuduin nopeasti, pakkasin tavarani, riensin junasta ulos ja astuin ensimmäistä kertaa Iranin maaperälle. Kello oli yhdeksän maissa. Aurinko paistoi, mutta sää ei ollut kovin lämmin. Tabriz sijaitsee yli 1000 metriä merenpinnan yläpuolella, joten talvet täällä ovat varsin kylmiä Suomeen nähden eteläisestä sijainnista huolimatta. Otimme Katon, Johannan ja Christianin kanssa taksin keskustaan turisti-infoon jossa meidät otti vastaan Nasser Khan, ystävällinen 50 vuotias turistiopas joka on harjoittanut ammattiaan jo 15 vuotta. Ylpeänä hän etsi meille Lonely Planetista kohdan jossa hänet oli mainittu oikein nimeltä. Ennen kuin kävimme asiaan joimme Nasserin ehdotuksesta kupit teetä ja haimme viereiseltä kioskilta aamiaiseksi jugurttia, hunajaa ja leipää. Juttelimme Nasserin kanssa noin tunnin jonka jälkeen etsiytyimme Katon kanssa hotelliin – Johanna ja Christian jatkoivat samana päivänä Tabrizista eteenpäin.

Iran on pinta-alaltaan maailman 18. suurin maa; asukkaita täällä on 70 miljoonaa. Virallisena kielenä Iranissa on farsi; kirjaimisto on arabialainen. (Koska paikallinen kirjaimisto eroaa merkittävästi länsimaissa käytetystä roomalaisesta kirjaimistosta, on esimerkiksi paikkojen nimien translitteröini jossain määrin haastavaa. Muutamista paikoista olen nähnyt kolmea eri länsimaista kirjoitustapaa: esim. Sarein, Sareyn ja Sara’eyn.) Rahayksikkönä käytetään Iranin rialeja (1€ = 14000IR). Koska summat ovat numeroissa hyvin suuria, puhuvat paikalliset rahasta tomaneissa (1 toman = 10 rialia), hintakirjoissa kaikki hinnat ovat kuitenkin rialeissa. Kolikoita ei pahemmin käytetä ja pienimmät setelit ovat hyvin ränsistyneitä. Yleisin seteli on 10000 rialia (0,70€), joten paikallisetkin kantavat mukana varsin suuria rahanippuja. Paikallisesta palkkatasosta esimerkkinä opettaja tienaa kuukaudessa noin 4M IR (285€). Iran on puhtaasti käteisellä toimiva maa eikä ulkomaisilla luottokorteilla täällä tee mitään – niillä ei voi maksaa misään, eikä niillä voi nostaa käteistä automaateista. Toisin sanoen tänne tultaessa pitää ottaa mukaan käteistä sen verran mitä suunnittelee käyttävänsä. Euroilla pärjää, mutta dollareita on helpompi vaihtaa rialeiksi. Länsimaisen mittapuun mukaan Iran on hyvin halpa maa: esimerkiksi hampurilainen ja kokis maksaa 9000 IR (0,65€) ja 30 kilometrin taksireissu 40000 IR (2,85€). Ulkomaisia turisteja käy Iranissa erään tapaamamme matkaoppaan mukaan ainoastaan 750 000 vuodessa (Ranskassa, joka on pinta-alaltaan 3 kertaa pienempi, käy esimerkiksi 80 000 000 turistia vuosittain). Kraanavesi täällä on juomakelpoista.

Iranilainen kulttuuri eroaa – suurelta osin islamilaisuudesta johtuen – monilta osin merkittävästi länsimaisesta. Iranissa on Ta’arofiksi kutsuttu käyttäytymis-/kohteliaisuuskoodi, joka on helpoiten selitetty esimerkin avulla. Kaupassa kävellessäsi ostoksiesi kanssa kassalle myyjä usein toteaa ensin, että ei tarvitse maksaa. Tällaisessa tilanteessa pitää inttää vastaan ja maksaa kuitenkin. Toisaalta, jos joku kutsuu sut kotiinsa, pitää ensin kieltäytyä pari kertaa. Jos kutsuja jatkaa kutsumista parin kieltäytymisen jälkeen, on hän tosissaan ja kutsun voi hyväksyä. Toisin sanoen Ta’arofin mukaan esitetään kohteliaita tarjouksia joita ei välttämättä tarkoiteta ja jotta näitä tarjouksia ei käytettäisi väärin pitää niistä ensin kieltäytyä muutaman kerran antaakseen kohteliaisuuden esittäjälle mahdollisuuden vetäytyä menettämättä kasvojaan.

Toinen merkittävä kulttuuriero liittyy naisen asemaan. Katon kanssa kadulla kävellessämme puhutellaan aina minua eli miestä. Kaikkien yli 9 vuotiaiden tyttöjen pitää olla verhoutuneita päänlaesta varpaisiin – kasvot saa näkyä kuitenkin. Islamilaisen naisen on kiellettyä näyttäytyä kenenkään muun miehen seurassa kuin oman aviomiehensä tai sukulaistensa. Nainen ei saa esimerkiksi edes istua vieraan miehen viereen sekalaisessa seurassa tai bussissa. Busseissa onkin oma istumajärjestyksensä. Paikallisissa busseissa naiset istuvat takana ja miehet edessä; pitkän matkan busseissa taas naiset vierekkäin ja miehet vierekkäin ellei kyseessä oli pariskunta. Monet perinteitä kunnioittavat miehet edes kättele vierasta naista. Laki ei kuitenkaan suojele naisia näissä asioissa, päinvastoin – naiselle esimerkiksi raiskatuksi tuleminen on rankaistava teko.

Turvallisuudesta sen verran, että vaarallisin asia täällä on liikenne. Autoja on paljon eikä liikennesääntöjä pahemmin noudateta. Kaksikaistaisella tiellä mahtuu hyvin ajamaan kolme autoa. Vilkkua ei käytetä, tööttiä sitäkin enemmän. Risteyksissä pätee ensisijaisesti isoimman ja toissijaisesti nopeimman oikeus. Eli ken ensin ehtii, se pääsee. Toisaalta, kun kaikki käyttäytyy samojen ”sääntöjen” mukaan, liikenne on varsin sujuvaa – lukuun ottamatta isojen kaupunkien keskustoja joissa on yksinkertaisesti liikaa autoja.

Ensivaikutelmani Iranista on ollut jossain määrin kaksijakoinen. Itse maata ei ainakaan täällä pohjoisessa vuorilla voi hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi. Kaupunkien ulkopuolella maisema on väritöntä ja kuollutta. Kaupunkeihin rakennettuja puistoja lukuun ottamatta täällä ei ole mitään kasvillisuutta. Vuoretkin näyttävät lähinnä kivikasoilta eivätkä herätä minkäänlaista kunnioitusta tai ihailua. Tabriz kaupunkina on meluisa, täynnä ihmisiä ja autoja, ja ilmanlaatu täällä on huonointa mitä olen missään kokenut – tuntuu kuin hengittäisi suoraan auton pakoputkesta. Toisaalta ihmiset Iranissa ovat ystävällisimpiä ja vieraanvaraisimpiä mitä olen missään tavannut. Tabrizissa jokaikinen kerta kun näytimme vähääkään hukassa olevilta, tuli joku englantia puhuva paikallinen kysymään voiko auttaa. Neuvoa kysyessämme, jos ihmiset eivät puhu englantia, soittavat ystävälleen joka puhuu. Ja tähän asti täällä viettämämme kolmen päivän aikana olemme saaneet neljä kutsua ihmisten koteihin. Ihmiset ovat myös hyvin kiinnostuneita meistä. Usein kaduilla kysytään mistä päin olemme, minkä nimisiä ja mitä pidämme Iranista. Kenelläkään ei ole mitään taka-ajatusta; ei tuotetta myytävänä eikä hotellia mainostettavana, ihmiset yksinkertaisesti haluavat vaihtaa pari sanaa. Eivätkä he toisaalta takerru tai häiritse vaan jatkavat hetken kuluttua hymyillen matkaansa.

Kato on osoittautunut odotettua paremmaksi matka- seuralaiseksi. Tulemme hyvin juttuun, meillä on samanlainen lähestymistapa matkustamiseen ja samanlainen huumorintaju. Käytännön tasolla yöpyminen ja taksit ovat merkittävästi halvempia kun kustannukset voi jakaa jonkun kanssa. Tämän lisäksi Kato, meistä kahdesta sosiaalisempana, on hoitanut kontaktien luonnin paikallisten kanssa – minä kun en ole mikään suuri ihmis-ihminen. Ylempänä selittämieni kulttuurierojen takia olemme päättäneet näytellä avioparia.

Puskin lopultakin valokuvia Flickriin. Osoite on http://www.flickr.com/photos/skoll/sets/72157604104516723/.