Iran: Esfahan

Musiikki: Hevein: Sound over matter; Bathory: Hammerheart; Therion: Lepaca Kliffoth
Sijanti: Shiraz, Iran

Hyvää uutta vuotta 1387! Tosin tästä lisää vasta seuraavalla kerralla.

Kahden Bandare Anzalissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme kohti Esfahania. Otimme aamulla savarin Rashtiin jossa vietimme melkein koko päivän ja josta jatkoimme yöbussilla Esfahaniin. Rashitssa tutustimme iranilaiseen Bobiin joka näytti meille kaupunkia ja kertoi elämästä Iranissa. Bussimatkan alussa näytettiin joku iranilainen elokuva – joten dialogista en saanut selvää – mutta juoni meni uskoakseni seuraavasti: Poika kosti tyttöä, tyttö jätti pojan, poika teki kaikkensa saadakseen tytön takaisin ja sai siinä apua toistelta tytöltä. Elokuvan lopussa ensimmäinen tyttö olikin ottamassa sankariamme takaisin, mutta sepä menikin sen toisen tytön mukaan. Ja kaikki elivät onnellisina elämiensä loppuun asti.

Saavuimme Esfahaniin (asukasluku 1,6 miljoonaa) aamukuudelta huonosti nukutun yön jälkeen. Oli kiehtovaa kävellä nukkuvan kaupungin autioilla kaduilla tietäen että muutaman tunnin kuluttua nämä kadut olisivat täynnä ihmisiä ja autoja. Hotelli jota ensimmäisenä päätimme kokeilla oli suljettu jo kaksi vuotta sitten (oppaanamme meillä oli neljä vuotta vanha Lonely Planet). Saimme kuitenkin viereisestä hotellista tarjouksen 18€ / yö – listahinta oli noin 50€ / yö. Kun hintaan kuului aamiainen ja langaton verkkoyhteys, emme voineet kieltäytyä. Tämän lisäksi hotellin henkilökuntaan kuului ystävällinen nuori mies nimeltä Dariush, joka oli reissannut Eurooppaakin reppu selässä, ja joka kertoi meille avuliaasti kaupungista. Kiitokseksi Kato jätti sille juuri lukemansa Neil Gaimanin kirjan Neverwhere jonka olin antanut sille luettuani sen pari viikkoa aikasemmin. Joudun tässä kohtaa myös korjaamaan aikasempaa väitettäni siitä, että ulkomaisilla luottokorteilla ei tee mitään Iranissa. Tässä hotellissa saimme maksettua luottokortilla, joskin kortinlukulaitetta niillä ei ollut, vaan maksu tapahtui Internetin välityksellä. Esfahanissa näin myös muutaman muun kaupan jossa hyväksyttiin Visa ja Mastercard. Hätätilanteessa voisi siis olla teoriassa mahdollista jopa nostaa käteistä näistä paikoista, mutta käytännön kokemusta tästä minulla ei ole.

Esfahan on kaunein koskaan näkemäni kaupunki. Flickrissa olevat kuvat kertovat enemmän kuin sanani, mutta nekään eivät tee oikeutta tälle kaupungille. Esfahanin puistot, arkkitehtuuri ja Zayandeh-joen yli menevät sillat ovat yksinkertaisesti lumoavia. En ole suuri kaupunkilomien ystävä, mutta voisin hyvin kuvitella tulevani tänne pariksi viikoksi ihailemaan moskeijoita, istumaan puistoissa kirjaa lukien ja juomaan teetä Zayandeh-joen siltojen alle rakennettuihin kahviloihin. Ja uskoisin että Esfahan ei ole tähän aikaan vuodesta vielä edes parhammillaan. Suurin osa puista oli vasta heräämässä talviunestaan; vain muutamat pensaat kukkivat. Haluaisin tulla takaisin tänne huhti-/toukokuussa kun lehdet ovat tulleet puihin ja suihkulähteet ovat täynnä vettä.


Esfahanissa saimme myös toisen kosketuksemme paikallisen poliisin kanssa. Istuimme Katon kanssa Zayandeh-joen rannassa satojen muiden kaupunkilaisten kanssa ihailemassa laskevan auringon valaisemaa Si-a-Seh –siltaa kun pari paikallista tuli taas juttelemaan. Pikkuhiljaa ympärillemme rupesi kerääntymään yhä enemmän väkeä, kunnes poliisi lopulta tuli ja hajoitti väkijoukon. Meitä kohtaan he olivat hyvin ystävällisiä ja olivat selväsi huolissaan siitä häiritsevätkö paikalliset meitä.

Iranissa kaikki alkoholi on kielletty ja Esfahaniin saapuessamme meillä oli jo viikko kuivaa kautta takanamme. Ei-muslimi –yhteisöissä alkoholin käyttöä katsoaan sormien läpi, mutta sitä ei voi ostaa mistään kaupoista. Täällä kyllä myydään olueksi kutsuttua juotavaa, mutta maultaan se on jopa meille tutuista alkoholittomista oluista hyvin kaukana, vaan muistuttaa enemmän omena- tai sitruunamehua hiilihapoilla. Olimme kuitenkin saaneet kuulla, että Esfahanissa saisi kalliimmeista hotelleista olutta. Kysyimme asiasta hotellilla Dariukselta, mutta hänen mukaansa ainoa paikka mistä voi ostaa alkoholia täällä on eräs syrjäinen katu armenialaisessa kaupunginosassa jossa kauppaa käydään piilossa viranomaisten silmiltä. Kävimme Katon kanssa etsimässä näitä salakauppiaita, mutta emme valitettavasti löytäneet mitään. Ehkä hämärämiehet ovat piilossa koloissaan päiväsaikaan ja meidän olisi pitänyt tulla vasta pimeän jälkeen.

Esfahanissa iski myös ensimmäistä kertaa väsymys jatkuvaan sosialisointiin paikallisten kanssa. Etenkin kun suurin osa kanssamme juttelemaan tulevista ihmisistä eivät puhu kovinkaan hyvää englantia, on keskustelun käyminen heidän kanssaan ajoittain varsin turhauttavaa. Koska Katon ihmis-toleranssi oli selvästi suurempi kuin minun, ja hän tuntui myös vetävän ihmisiä luokseen tehokkaammin, päätin viettää yhden iltapäivän yksin kaupungilla. Katselin moskeijoita ja nautiskelin teetä ja vesipiippua, mikä riitti levoksi.