Intia: Dharamsala

Musiikki: Manowar: Sign of the Hammer; Emperor: Anthems to the Welkin at Dusk
Sijainti: McLeodganj, Intia

Matkani Delhistä jatkui siis Dominikin, Gideonin ja Solin kanssa kohti Dharamsalaa. Olimme ostaneet liput ilmastoituun ”sleeper”-bussiin, mutta kun olimme menossa bussille saimme kuulla, että kyseistä vuoroa ei ajettu, koska edellisenä yönä paluumatkalla poliisi oli takavarikoinut bussin. Saisimme kuitenkin samalla rahalla ei-ilmastoidun kyydin. Noin puolen tunnin ajon jälkeen, juuri kun olin saanut otettua mukavan asennon, bussi pysähtyi jossain Delhin reunamilla ja meille ilmoitettiin että meidän pitää astua ulos koska tämä bussi menee Manaliin eikä Dharamsalaan. WTF?! Dominik muisti sitten kuulleensa, että tämä ensimmäinen bussi ei tosiaan menisikään Dharamsalaan vaan veisi meidät oikean bussin luokse. Samalla eräs paikallinen poika tarjoutui viemään meidät oikeaan paikkaan. Viiden minuutin kävelyn jälkeen löytyikin oikea bussi. Matka kesti noin 13 tuntia; Dharamsalaan saavuimme aamulla kello kuuden maissa. Vaikka kyytimme on ns. ”sleeper”-mallia, pitivät kuoppainen tie ja parhaat päivänsä nähnyt jousitus huolen siitä, että nukkua ei pahemmin tarvinnut.

Dharamsalan kaupunki sijaitsee Himalajan juurilla ja on tunnettu tiibetiläisten pakolaisten turvapaikkana. Täällä, tai tarkemmin sanottuna muutaman kilometrin päässä olevassa McLeodganjin kylässä, asuu myös Dalai Lama. Tämänkertaisen jutun otsikko on siinä mielessä harhana johtava, että en ole oikeastaan Dharamsalaa vielä nähnyt. Bussi vei meidät McLeodganjiin ja täältä otimme myös hotellin. Gideon ja Sol kävivät katsomassa myös itse Dharamsalaa, mutta minä olen viettänyt aikani kaupunkia ympäröivissä pienissä kylissä. Kutsun tässä jutussa kuitenkin koko aluetta Dharamsalaksi.

Vasta Dharamsalassa ymmärsin kuinka vähän pidinkään Delhistä loppujen lopuksi. Delhissä jo yksinkertaisesti hotellista ulos astuminen keskelle kaiken sen melun, löyhkän, kuumuuden ja päällekäyvien intialaisten kauppiaiden sai pinnan kireelle. Dharamsalassa ilma on puhdasta, tiibetiläiset kauppiaat paljon leppoisampia ja sää melkein täydellinen. Päivisin asteita on noin 25, iltaisin noin 15.

Dharamsala on helppo paikka olla. Aika rientää vaikka ei tekisikään mitään. Täällä on paljon hyviä ravintoloita ja kahviloita joissa voi vaikka pelata backgammonia maitoteetä juodessa. Dharamsala on yksi Intian saderikkaimpia alueita ja iltaisin täällä saa kokea usein pienen ukkosmyrskyn. Sähköt ovat usein poikki ja monissa hotelleissa ja ravintoloissa on oma generaattori. Kadut täällä ovat täynnä kulkukoiria, mutta verrattuna esimerkiksi Delhiläisiin koiriin, ovat ne puhtaita ja rauhallisia. Päivisin koirat enimmäkseen lepäävät ja etenkin varjossa kävellessä pitää usein varoa askeltaan ettei astu nukkuvan karvasäkin päälle. Öisin koirat heräävät ja välillä haukkuminen ja ulvonta on sen laatuista että tuntuu kuin ne pitäisivät jengisotaa. Ihmisiä kohtaan koirat ovat kuitenkin öisinkin ystävällisiä. McLeodganjissa pidetään useampana iltana viikossa Tiibetin vapauttamiseen tähtäävä rukous joka alkaa kynttiläkulkueella. Rukoukseen osallistuu kymmeniä tiibetiläisiä munkkeja ja satoja muita täällä asuvia tiibetiläisiä.

Toisaalta Dharamsala ei ole oikeaa Intiaa. Tiibetiläiset pyörittävät ravintoloita, hotelleja ja kauppoja. Tiibetin liput liehuvat kaikkialla ja ”Free Tibet” paitoja näkee monilla vastaantulijoilla. Jopa turisteja vaikuutaisi olevan täällä enemmän kuin intialaisia. Etenkin Bhagsun kylä, noin kaksi kilometriä McLeodganjista, on oikea hippiparatiisi joka vaikuttaa pyörivän vain turismin ympärillä. Jos omat rastat jäivät kotiin, voit hankkia ne täällä. Terassit ovat täynnä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita israelilaisia, brittejä ja muita ulkomaalaisia. Muutaman ravintolan seinää koristeli kyltti ”No drugs please” (”Ei huumeita kiitos”), mikä on omiaan kertomaan täkäläisestä asiakaskunnasta.

Terveyteni kannalta Intia ei ainakaan tähän mennessä ole osoittautunut sopivaksi paikaksi minulle. Samana päivänä kun saavuin Dharamsalaan tulin taas kipeeksi. Vatsani oli aluksi enemmän tai vähemmän kunnossa, mutta kuume nousi ja olo oli yksinkertaisesti hyvin heikko. Kun kolmen sängyssä vietetyn päivän jälkeen vointi muuten normalisoitui ja pystyin taas liikkumaan omin voimin, sain viikon kestäneen ripulin. Delhissä ollessani sain myös kaksi eri ihottumaa. Kävin eräänä iltana ulkona erään skottilaisen kaverin kanssa ja join lämpimän oluen johon oli laitettu pari jääpalaa. Seuraavana päivänä olin yltäpäätä punaisten täplien peittämä ja kutitti niin maan perkeleesti. (Otaksun että jää oli tehty suodattamattomasta kraanavedestä, mikä aihettu tämän reaktion.) Toinen ihottuma johtui luultavasti kuumuudesta ja rupesi paranemaan vasta Dharamsalaan päästyäni. Melkein jokaisella Intiassa matkanneella on tarinansa kerrottavana sairaana olemisesta. Dominik söi Delhissä kanaa ja oli viikon poissa pelistä sen jälkeen. Tauti taittui vasta lääkekuurin jälkeen. Eivätkä turistit ole ainoita jotka tulevat kipeiksi täällä – myös paikalliset kärsivät ruokamyrkytyksistä yms. Sairaana olemisessa on kuitenkin yksi hyvä puoli – sen jälkeen osaa taas arvostaa normaalia tervettä oloa.

Dharamsalassa ollessamme teimme Gideonin kanssa muutaman lyhyen vaelluksen. Noin 5 kilometrin päässä McLeodganjista on vesiputous, jolle teimme puolen päivän retken. Toinen retkemme suuntautui noin 8 kilometrin päässä McLeodganjista olevaan Triundiin, joka on pieni asutus noin 2800 metrin korkeudella meren pinnasta, eli nousua oli noin 1000 metriä. Seuraamme liittäytyi myös tanskalainen Morten. Polku Triundiin oli hyvin kivinen ja nousua oli paikotellen yli 30%. Toisella sivustalla oli kallio ja toisella kymmenien metrien jyrkkä pudotus. Maisemat olivat kuitenkin hienoja ja ylös käveleminen sen arvoista. Triundissa on kolme telttamaista kahvilaa, joista sai suklaapatukoiden, pähkinöiden ja juomien lisäksi ostettua lisä-vihanneksilla tarjottuja maggi-pikanuudeleita. Asutusta Triundissa on muutama lammaspaimen ja jokusensata lammasta ja vuohta. Yön vietimme luolassa makuupusseihimme kääriytyneenä. Minulla ei makuupussia matkassa ole, mutta sain vuokrattua sellaisen perillä. Toisena vaihtoehtona olisi ollut vuokrata huone hintaa 1000 rupiaa (n. 18€) per yö.

Dharamsalassa pieni ryhmämme hajosi kun Gideon yht’äkkiä päätti ettei haluakaan lähteä Kashmiriin, Dominik jätti reissun kesken ja lensi Turkkiin tytön luokse jonka oli tavannut matkallaan Intiaan, ja Sol häipyi muuten vaan omille teilleen. Minä päätin kuitenkin katsastaa Kashmirin ja Ladakhin kun nyt kerran täälläpäin jo olin.

Uudet kuvat alkavat tästä.