Intia: Kashmir: Srinagar, osa 2

Musiikki: Manowar: Gods of War; Björk: Post;
Sijainti: Leh, Ladakh, Intia

Parin Srinagarissa vietetyn päivän jälkeen israelilaiset matkakumppanini jatkoivat matkaansa kohti Ladakhia. Minä halusin kuitenkin nähdä hieman enemmän tätä maanpäälliseksi paratiisiksi kutsuttua paikkaa, joten jäin. Vaihdoin toiseen asuntoveneeseen – Daffodil (http://www.daffodilexcursion.com) nimeltään – jota pyöritti 36-vuotias kashmirilainen Gulam. Samassa asuntoveneessä majoittuivat myös latvialainen Igors sekä ranskalainen Remi joka oli ollut tien päällä jo vuoden josta viimeiset kolme kuukautta viettänyt Kashmirissa. Myöhemmin seuraamme liittyi myös englantilainen Dean. Vaikka Daffolilla olikin varsin kansainvälinen tunnelma, en länsimaisia turisteja Kashmirissa pahemmin nähnyt.

Heti ensimmäisenä iltana Daffodiliin muuton jälkeen Gulam ilmoitti että vaikka itse ei poltakaan, saisin siltä halutessani hyvälaatuista hashishta halvalla. Myöhemmin kuulin eräältä toiselta matkaajalta, että kashmirilaisen ilotupakan pitäisi tosiaan olla hyvin laadukasta ja halpaa. 10 grammaa saisi 150 rupialla eli noin 2,5 eurolla – onko tämä paljon vai vähän, sitä en tiedä. Myös monet paikalliset polttavat.

Vaikka pidän Srinagarista kaupunkina, oli kaupungilla kävely varsin rasittavaa. Jatkuvasti sai kuulla huuteluja tyyliin ”Hello Mister”, ”Hello my friend, how are you?” kun joko kautkauppiaat, rickshaw-kuskit tai asuntoveneiden sisäänheittäjät halusivat saada huomiosi. Kaikkialla joku halusi myydä jotain. Muutenkin kashmirilaisten kanssa asioidessa sain sellaisen kuvan että kaikki pyörii rahan ympärillä. Jos joku ei haluakaan sulta rahaa – niin kuin Gulam esimerkiksi ostettuaan meille 10 rupian jääteöt sen jälkeen kun olimme maksaneet sille tuhansia rupioita retkeilystä – asiasta vähintään mainitaan kovaan ääneen ja monta kertaa.

Ennen Kashmiriin tuloa moni varoitti minua täkäläisistä huijareista jotka saavat sut maksamaan itsesi kipeiksi erilaisista palveluista, joiden maksuista ei ole sovittu etukäteen. Itse otin hyvin tylyn linjan tuttavuutta tekevien paikallisten kanssa – en kiinnittänyt niihin mitään huomiota – joten en myöskään joutunut minkäänlaisten huijausten kohteeksi. Ihmettelin jopa itsekseni miksi nämä paikalliset jaksavat edes yrittää, koska kukaan täysjärkinen ei lähde mukaan noin selviin huijauksiin. Ihmettelin kunnes tapasin Deanin joka oli mm. maksanut nelinkertaisen hinnan lentolipustaan Delhistä Srinagariin ja 12000 Rs (200€) illallisesta jolle muutamat ystävälliset paikalliset olivat sen kutsuneet. En tiedä tiedostiko Dean edes joutuneensa huijatuksi koska hän suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti – totesi vain että olipa kallis illallinen.

Vaikka päivittäinen elämä Srinagarissa on varsin rauhallista ja jopa sotilaiden läsnäoloon tottuu, on todellisuudessa tilanne Kashmirissa on ollut rauhaton jo vuosia. Gulamin mukaan intialaisten sotilaiden läsnäolo ei ainakaan paranna tilannetta – kashmirilaiset sissit hyökkäävät vain sotilaita kohtaan ja jos sotilaita ei olisi, ei olisi myöskään hyökkäyksiä. Gulam kertoi myös eräästä ampumakohtauksesta vuosia sitten johon joutui itsekin mukaan. Sissit ja sotilaat olivat jossain Srinagarin rajalla ammuskelemassa toisiaan ja kolme sotilasta oli kuollut. Sotilaiden huomattua Gulamin, joka oli matkalla takaisin kaupunkiin retkeltä vuorille, ottivat he hänet ihmis-kilveksi sissejä vastaan. Sissit olivat poistuneet tämän jälkeen, mutta sotilaat olivat piesseet Gulamin.

Uusia kuvia ei tällä kertaa ole, mutta huomenna koitan saada lisää tekstiä linjoille ja myös kuvia.