Intia: Kashmir: Srinagar

Musiikki: System of a Down: Hypnotize; Queen: Sheer Heart Attack; Theatre of Tragedy: Aegis
Sijainti: Srinagar, Intia

Vietettyäni pari päivää yksin McLeodganjissa, jatkoin kohti Kashmiria. Bussi Jammuun lähti Dharamsalasta aamulla kello 10 maissa. Kyseessä oli hallituksen operoima ns. paikallisbussi, joka pysähtyi kaikilla asemilla. Reilu 200 kilometrin taittamiseen meni noin 6 tuntia. Samassa bussissa kanssani matkustivat puoliksi israelilainen ja puoliksi sveitsiläinen Reuven sekä puoliksi israelilainen ja puoliksi ranskalainen Arie. Tunnin etsiskelyn jälleen otimme Jammusta yhdessä jeepin Srinagariin. Matkaa oli noin 300 kilometriä ja perillä olimme 9 tuntia myöhemmin. Suurimman osan matkasta ajoimme pimeällä kapeeta ja suhteellisen vilkkaasti liikennöityä vuoristotietä. Mitä Suomessa kutsuttaisi läheltä piti –tilanteiksi, Kashmirissa kutsutaan ohituksiksi, ja muutamat pimeisiin mutkiin tehdyt ohitukset saivat todella pelkäämään henkeni edestä. Ajattelin itsekseni onko parempi katsoa kuolemaa silmiin vaiko yrittää nukkua ja antaa sen tulla yllätyksenä. Ainoa asia mikä lohdutti oli se, että kuskimme oli elänyt jo 40 vuoden ikään ammattiaan harjoittaen ja oli edelleen hengissä. Noin tunnin matkasta vietimme ruuhkassa. Osan tiestä meni nähtävästi yksikaistainen tunneli jonne pääsemistä odotti useamman kilometrin pituinen autojono. Asiaa ei helpottanut se, että jonotettaessa pienemmät autot lähtivät ohittamaan rekkoja ja samalla tukkivat vastaan tulevan liikenteen kaistan. Perille saavuimme kello kahden maissa yöllä. Majapaikan löysimme Shining Star nimiseltä asuntoveneeltä jonka omistaja oli kashmirilainen Ibrahim.

Jammun ja Kashmirin osavaltio muodostuu kolmesta kulttuurillisesti sekä maantieteellisesti erilaisesta alueesta: hindulaisesta Jammusta, islamilaisesta Kashmirista ja buddhalaisesta Ladakhista. Kashmiria on sanottu sekä maanpäälliseksi paratiisiksi että maailman vaarallisimmaksi paikaksi – jälkimmäisen kommentin teki entinen Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton vuonna 1999 kun Intia ja Pakistan olivat lähellä sotaa Kashmirin takia. Intia ja Pakistan ovat nimittäin molemmat sitä mieltä, että Kashmir kuuluu niille, ja tämän takia maiden suhteet ovat olleet tulehtuneina valtioiden synnystä asti vuonna 1947.

Srinagar (asukasluku 1 000 000, korkeus meren pinnasta 1400 m.) on kuuluisa asuntoveneistään sekä puutarhoistaan. Tunnelmaltaan Srinagar on eurooppalaisin näkemistäni Intian kaupungeista. Oikeastaan koko Kashmir ei tunnu – niin ilmastonsa kuin kulttuurinsakin puolesta – ollenkaan Intialta, ja on täten ihan ymmärrettävää, että Kashmirilaiset eivät koe olevansa osa Intiaa. Suurta osaa kaupungista dominoi Dal-järvi asuntoveneineen sekä kelluvine puutarhoineen. Johtuen sekä kashmirilaisten ääri-aktivistien tekemistä terrori-iskuista, että rajakahinoista Pakistanin kanssa, koko kaupunki on Intian armeijan miehittämä. Rynnäkkökiväärein varustettjua sotilaspartioita näkee kaupungin keskustassa parinkymmenen metrin välein. Edellisen kerran Srinagaria koeteltiin kolme kuukautta sitten kun kaupungin keskustassa räjähti pommi ja yksi henkilö kuoli ja seitsemän vahingoittui. Kaikkialla läsnäolevista sotilaista huolimatta, pidän Srinagarin tunnelmasta.

Toisena päivänä Srinagarissa Ibrahim vei meidät israelilaisten kanssa puutarhakierrokselle. Kaupungin ympärillä sijaitsee käsittääkseni noin seitsemän puutarhaa, joista me katsastimme viisi. Puutarhat olivat sinänsä kauniita, mutta muistuttivat kasvillisuudeltaan hyvin paljon toisiaan, ja kun kaikki paikat olivat täynnä intialaisia turisteja, ei niissä puolta päivää pidempää jaksanut viihtyä.

Oleskelu Shining Starilla oli mielenkiintoinen kokemus, ja sen omistaja Ibrahim omituinen kaveri. Isäntämme laukoi jatkuvasti tyhmiä riimejä niin kuin esimerkiksi ”One is fine, two is good, three is free, four is no more” pyytäessäni yhden kupin teetä. Tai ”Six or seven, find your heaven” kun keskustelimme illallisen ajasta, joka oli siis kuuden tai seitsemän maissa. Heti ensimmäisenä iltana Ibrahim kysyi poltimmeko – tarkoittamatta kuitenkaan tupakkaa. Koska seuralaiseni polttivat, ilmestyi Ibrahim seuraavana aamuna ovellemme kädessään pieni muovipussi täynnä jotain ruskeeta ainetta, ja istui myös joka ilta huoneessamme pössyttelemässä israelilaisten kanssa. Saimme kaikki kolme myös muslimi -nimet. Minä olin Juma (Perjantai, muslimien pyhä päivä ja Ibrahimin isän nimi); Arie ja Reuven saivat nimet Satara (lähimpänä jumalaa) ja Kafara (tämän nimen hyvin uskonnollista selitystä en ymmärtänyt.) Majoituksestamme maksoimme 350 Rs (vajaa 6 euroa), johon sisältyi aamiainen ja illallinen, tosin ruoka ei antanut erityistä aihetta juhlimiselle. Ibrahimin perhe oli hyvin mukava; vaimo toimi kokkina ja tytär ja poika auttoivat kaikessa mahdollisessa. Niin Ibrahim kuin sen perhekin ovat viettäneet koko elämäns Kashmirissa, poistumatta sieltä kertaakaan. Kun näytin vaimolle kuvia reissultani, ihmetteli hän kovasti nähdessään ihmisten nukkuivan Mumbain kaduilla.

Loppujen lopuksi muutin kuitenkin pois Shining Starilta koska en ollut tyytyväinen Ibrahimin tapaan hoitaa asioita. En tiedä onko se yksinkertaisesti kashmirilainen tapa, mutta mies puhui enemmän kuin toimitti. Ensimmäisenä aamuna aamiaisella Ibrahim paohoitteli aamiaisen ykinkertaisuutta, ja lupasi että seuraavana aamuna olisi monipuolisempi ateria, mutta siitä huolimatta söimme samaa ruokaa. Isäntamme painotti jatkuvasti haluavansa iloista rahaa, happy money, ja kuinka pidemmällä tähtäimellä happy money on hyväksi businekselle, mutta ei kuitenkaan toiminut sanojensa mukaan. Ensimmäisenä päivänä hinnasta keskusteltaessamme Ibrahim sanoi selvästi majoituksen maksavan ruuan kanssa 300 Rs, mutta illalla hinta olikin yhtäkkiä 350 Rs. Ibrahim selitti hinnan muutoksen väärinkäsityksenä. Etenkin lähtiessäni suuhun jäi paha maku kun maksaessani majoistustani Ibrahim sanoi äkkiä ”Give money for kitchen for good service”. Sain Ibrahimilta 200 Rs vaihtorahaa, josta annoin 100 Ibrahimin vaimolle, mutta kiitoksen sijasta sain vastaukseksi kaksi pystyssä olevaa sormea merkiksi siitä, että anna 200. En kuitenkaan ole varma huijasiko Ibrahim tarkoituksellisesti, vai oliko hän vain huono ja ajattelematon businessmies. Paria päivää myöhemmin kaupungilla kävellessäni seuraani tarkertui Ibrahimin veljenpojaksi esittäytynyt kaveri, joka kyseli miksi muutin pois Shining Starilta ja kertoi että Ibrahimilla on taloudellisia huolia ja että hän oli hyvin surullinen siitä että muutin pois enkä mennyt hänen organisoimalle vaellukselle.

Nyt olen eräällä toisella asutoveneellä, joka on hieman kalliimpi, mutta sen omistaja Gulam vaikuttaa rehelliseltä ja asialliselta kaverilta. Huomenna olisi tarkoitus mennä kolmen päivän pituiselle joki-vaellukselle.

Uudet kuvat alkavat tästä.