Sijainti: Leh, Intia
Parin Kashmirissa viettämäni viikon jälkeen matkani jaktui Ladakhiin. Srinagarista Lehiin pääsee bussilla tai Sumolla. Sumo on intialaisen autotehtaan TATAn 4-veto, jota käytetään hankalasti liikennöitävillä Himalajan vuoristoteillä; samanlaisella tulin myös Jammusta Srinagariin. (TATA muuten osti Jaguarin ja Land Roverin tässä äskettäin.) Sumo (jonka paikalliset ääntävät jostain syystä ”Somu”) ottaa kyytiin yhdeksän matkustajaa kuljettajan lisäksi. Sumo on kalliimpi kuin bussi ja tilaa siinä on vähän – etenkin takapenkillä saa istua polvet kurkussa – mutta päätin silti ottaa Sumon koska se on nopeampi ja turvallisempi.
Matkaa Srinagarista Lehiin on 430 kilometriä. Tämän taittamiseen kuluu kaksi päivää – yö vietetään yleensä noin puolessa väillä sijaitsevassa Kargilin pikkukaupungissa. (On tosin myös kuljettajia jotka ajavat koko matkan putkeen.) Olin varannut paikan Sumosta jonka oli määrä startata 05:30. Heräsin viideltä, peseydyin, pakkasin tavarani ja etsiydyin autolle. Olin ensimmäinen ja muut olivat myöhässä. Puolen tunnin odotuksen jälkeen kaikki matkalaiset saapuivat – minua lukuun ottamatta kaikki intialaisia – ja matkamme alkoi. Ensimmäiset noin 50 kilometriä tie oli ns. normaali – kaksi kaistaa ja kohtalaisen suora. Sonamargin jälkeen alkoi nousu vuorille. Tie oli usein yksikaistainen ja paikoin luonnonvoimien pahoin runtelema. Muutamaankin otteeseen näin samanlaisen Sumon olevan jumissa ylämäessä ja ihmettelin suuresti miten bussi selviäisi samasta tilanteesta. Ensimmäisen vuoristorintaman ylityksen jälkeen, saapuessamme Ladakhiin, maisemat muuttuivat. Olimme edelleen lumihuippuisten vuorien ympäröimiä, mutta Kashmirin kaikkialla ympärillämme ollut vihreys vaihtui harmaan-keltaiseen kuivuuteen.
200 kilometrin matka Kargiliin kesti yhdeksän tuntia; perillä olimme kello kolmelta iltapäivällä. Kirjauduin Gulamin suosittelemaan hotelliin, otin parin tunnin nokoset ja kävin katselemassa kaupunkia, mutta mitään erityistä nähtävää Kargililla ei ollut tarjottavana. Matkamme jatkui seuraavana aamuna kello kahdeksalta. Lähestyessämme Lehiä maisemien kuivuus jotenkin korostui ja paikotellen tuntui kuin olisimme ajaneet jättimäisessä sorakuopassa – ympärillämme näkyi vain kiviä ja hiekkaa. Tie Kargilista Lehiin oli paremmassa kunnossa kuin Srinagarin ja Kargilin välinen osuus joten viimeisen 230 kilometrin ajamiseen meni ”vain” 8,5 tuntia.Border Roads Organization BRO, joka siis nimensä mukaisesti pitää huolta raja-alueiden teistä, on sijoittanut ajamisen turvallisuudesta muistuttavia iskulauseita pitkin matkaa. Länsimaisen silmissä nämä huonolla englannilla kirjoitetut, usein rimmaavat lauseet saavat paikotellen hieman koomisia piirteitä, joten jaan tässä parhaat palat kanssanne:
- Better to be late than naver
- Time is money but life is precious
- Drive on roads drink on bed
- Driving faster can cause disaster
- Enjoy but not while on wheel
- Driving and day dreaming don’t go together
- Cat has nine lives but not the one who drives
- If you don’t slow down you go down
- Ja oma suosikkini jota voi nähdä muuallakin Intiassa: Safety saves
Ja muutama uusi kuva lisätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti